Yksi kauneimmista asioista joulussani oli tämä Limppu. Ei itse tehty, mutta ikioma aarteeni, vieraan kaupungin marketista aatonaaton ruuhkassa löydetty. En muista löysivätkö sen ensin silmäni vaiko sormeni, joka tapauksessa tämä tavattoman kaunis ja rutisteltavan pehmeä limppu oli aarteeni aina siihen asti, kunnes se syötiin. Mahtoi anoppi ihmetellä, kun kesken jouluruoan valmistelujen katosin limppu kainalossa valokuvaamaan. Palautin sen sentään pöytään.Vaikka jouduttiin ajamaan kurjissa keleissä, lumi toi taikaa sinnekin, missä joulun vietimme. Ukko ja tytteli pyörittelivät iloisen ukon, minä rakensin lyhdyn ja anopin mieskin saatiin pihalle lyhdettä ripustamaan. Tuli se joulu kerrostaloonkin. Ja myöhemmin vielä pariin muuhun paikkaan.
Parasta juhlaa on kuitenkin kotonaolo. Vuosi vaihtui ilman suuria juhlallisuuksia, ilman vieraita tai vierailuja. Ukko loihti iltapalaksi ihanan salaattipöydän, piparkakkutalo katosi pieneen suuhun ja kaikki oli niin omaa ja rauhallista. Niin on vieläkin.
2 kommenttia:
Olen ihan samaa mieltä, parasta juhlaa on kotonaolo! Ja nyt olen saanut ollakin, koko viikon. Huomenna alkaa arki, mutta senkin katkaisee vielä loppiainen. Rauha ja oleminen on niin hyvä.
Kaikkea hyvää ja kaunista sinulle tähän vuoteen!
Minustakin tämän joulunajan parhaita hetkiä ovat olleet ne rauhalliset täällä kotona, kolmistaan. Suloista vuodenalkua teille!
Lähetä kommentti