Suloisessa järjestyksessä kankaat, villat, napit, nauhat, kaikki ne vaatteet, joista vielä joskus tulee toisia vaatteita. Mieli on hyvä, tilaa on raivattu sinnekin, vaikka tämä lähtikin yläkerran raivauksesta.
Yläkerrassa kodinhoitonurkkaus melkein valmis, lakanat ja pyyhkeet jo uusissa kaapeissaan, ukko vielä heiluttelee maalitelaa. Vauvan vaatteet koreissaan käyttöä odottamassa, kaikki pieniksi tulleet ja kasvamista odottavat lasten vaatteet laatikoissa kokojen mukaan. Kaiken maailman tavaraa laatikoissa, kellarissa piilossa silmistä ja poissa lattioilta ja nurkista. Kuitenkin järjestettynä ja turha pois heitettynä, joten mieli on rauhaisa, luurangot eivät hyppele lattianraoista vaan laatikot lepäilevät siisteissä pinoissa siellä alhaalla.
Joitakin vaatteita piti heittää pois, alkoi jo nolottaa niiden säilyttäminen vuosikausia muka uutta elämää odottamassa. Leikkelin talteen nappeja, solkia, kauniita kuvioita ja vetoketjuja, ja samalla tunsin pienoista häpeää touhuistani. En voi heittää pois hyvällä omallatunnolla edes kuluneita housuja, ennen kuin kaikki käyttökelpoinen on tallessa. Sota-aikana nuukaksi oppinut mummuni on samanlainen, mutta sen kaikki ymmärtävät, toki päätään puistellen. Minä en ole elänyt pulassa enkä puutteessa, silti jemmaan ja hamstraan, ihan kuin jotakin uutta pula-aikaa odottaen.
Sain uutta uskoa keräilyni tärkeyteen, kun luin Koivukujan Mimmin uuden vuoden lupauksesta: vuosi ilman vaatteiden ostoa. "Pula-ajan" voi luoda itse! Ehkä otan samanlaisen haasteen vaikka ensi vuonna, ja silloin kaikki hamstrattu tulee tarpeeseen. Väsäilen uusia vaatteita vanhoista ja hykertelen itsekseni, kuinka paljon voin jättää ostamatta.
7 kommenttia:
Onnea koitokseen, ostamattajättäminen on haastavaa. Itse olen kulkenut neljän paidan kanssa koko syksyn. Se vaatii myös itseluottamusta kun ihmiset alkavat kyselemään etteikö sinulla ole muita vaatteita :) Pitääpä tästälähtien sanoa että minullapa on oma pula-aika! Kiitos sinulle...
Voi että, osaisinpa minäkin tehdä itse kunnollisia, se tekisi tästä vuodesta niin paljon helpomman. Ihania kankaita ja tarpeita olet keräillyt, minäkin keräilen, vaikken niistä mitään osaa tehdäkään -- eihän sitä koskaan tiedä, mihin niitä tarvitsee!
En voi uskoa tätä postausta! Ihan kuin omaa tekstiäni. Juuri tänään kirjoitelin näitä samoja ajatuksia, kuvaa vaille valmis ja illalla laitan bloggeriin.
:)
Valkoinen persilja: Kehtaavatko ihmiset oikeasti kysyä tuollaista? Ei minullakaan montaa paitaa/housua/villatakkia kerrallaan ole kierrossa, yleensä on aina jotkut tietyt vaatteet, joihin jämähtää.
Mimmi: En minäkään järin hyvin osaa, mutta se on sitten sitäkin palkitsevampaa, kun joskus saa jotakin onnistumaan. Jatketaan keräilyä, kyllä siitä vielä hyötyä on :)
Eilen tänään huomenna: Eikä! Hauska sattuma, odotan innolla päivitystäsi :)
Tämä kuulostaa niin hyvältä! Järjestys rauhoittaa. Ja tuo "Pula-ajan voi luoda itse", siitä pidän. Lueskelin myös Mimmin päätöstä, ihaillen, ja mietin, josko ostolakko kankaiden ja lankojen suhteen onnistuisi, kun niitä aika kasat kotoakin löytyy.. Mutta ei vielä, jätän muhimaan, ehkä sitten ensi vuonna... :)
Hei taas! Arvonnassani onni suosi myös sinua! :)
Minä niin tykkään lukea tekstiäsi. Minäkin aina hykertelen, kuinka paljon uutta voi jättää ostamatta. Tosin tämä vaatii valtaisan kaapillisen (ja pinon kaapin vieressä) kaikkea mitä joskus voi tarvita. Pitäisi varmaan hiukan karsia. Mutta jos karsii, niin sitä juuri karsittua kangasta, nappilistaa, villapuseroa tietysti tarvitsee seuraavan inspiksen iskiessä. No jospa ainakin siivoaisi kunnolla kaapin ja tuon pinon. =)
Lähetä kommentti