Vaikka kaikki on vielä kesken, remontti viivästynyt, lahjat paketoimatta ja koti huonosti siivottu, tänä iltana meille, tai ainakin minun mieleeni, on kaiken häseltämisen ja erinäisten tunteenpurkausten jälkeen laskeutunut rauha.Vielä on oppimista siinä miten meidän ikioma joulumme luodaan niin, että kaikki ovat tyytyväisiä, mutta yritys on kova. Luomisen tuskaa on ilmassa aina näin joulun alla, kaikilla on omat perinteensä ja odotuksensa, ukolla, tyttelillä ja minulla, ja tietenkin vanhemmillamme, heidän puolisoillaan, sisaruksillamme ja heidän perheillään. Toistaiseksi tytteli on ollut joulut meillä, mutta uskoisin tulevina vuosina myös äidillään olevan uusia toiveita ja suunnitelmia.
Unelmieni joulu vietetään kaukana kaupunkien valoista. Puuroa syödään joko savikulhoista tai eriparisista vanhoista lautasista. Tuvassa on kaunis kuusi, ulkona tulin valaistu polku saunalle. Lahjoja vain muutama, jokaiselle jotakin mieluisaa. Kaikki ovat tehneet lahjoja itse, lämpimin tuntein. Joulupukkia ei tule, vaan myös lapset saavat tietää, kuka on juuri minua tällä lahjalla ajatellut. Lasten mentyä nukkumaan juodaan viiniä, eikä kenelläkään ole kiire mihinkään. Huurtuneiden ikkunaruutujen läpi katsellaan, kun lyhtyjen valo hiipuu hiljaa yöhön.
Näillä ajatuksilla tuuditan itseni joulurauhaan. Todellisuus olkoon muuta.
4 kommenttia:
Voisin ajatella itsenikin tuohon unelmajouluusi! Kuulostaa suloiselta!
Unelmaista jouluna sinulle ja perheellesi!
Kiitos Satu! Eihän se todellisuus koskaan ole haaveiden veroinen, mutta pieniä hetkiä siellä täällä löytyi unelmaakin. Toivottavasti teillä oli ihana joulu!
Kommentoin tähän vanhaan postaukseesi.. sillä juuri tuollaista joulua toivoisin itsellenikin. Ei se varmaan koskaan ikinä toteudu, mutta tuon tyylinen se olisi, jos toteutuisi. Rauhallinen, hiljainen, lämmin sekä henkisesti että fyysisesti. Olet kuvannut sen aivan ihanasti!!
Kiitos Heli, toivotaan että kumpikin vielä joskus saamme unelmajoulumme!
Lähetä kommentti