Kaksi ilahduttavaa joululahjaa tulivat kumpikin aivan yllättäen, vaikka olisin voinut näitä toivoakin, jos olisin keksinyt. Ensin sain vanhalta ystävältä Juju- erilaisen lastenvaatekirjan, ja aattona paketista paljastui vielä miehen siskolta Maja -mielikuvituksellinen lastenhuonekirja. Aivan mainioita teoksia molemmat, ilahduin todella.Yhtenä tyhjänä iltana tartuin Majaan sitä hieman selaillakseni. Kuvat ja ajatus veivät mukanaan ja parin tunnin jälkeen suljin kirjan mieli täydessä lennossa. Kävin jossakin lapsuuteni leikeissä, näin äidin virittämän nukketeatteriverhon, siskosten sirkuksen, erinäiset roolileikit milloin milläkin vanhoilla räteillä, ja isän rakentamat keinut. Minä juoksin lapsuuteni pihalla kotieläinten keskellä, seikkailin seikkailuni metsässä ja ulkorakennuksissa. Mutta miksi samaa tunnelmaa ei voisi rakentaa myös tänne kaupunkiin?
Huomaan juuttuneeni ehkä liikaa ajatukseen "sitten kun". Sitten kun meillä on iso talo ja oma piha. Sitten kun käymme maalla. Onhan meillä nytkin piha, vaikka onkin yhteinen. Ja pihalla leikkiviä lapsia vaikka kuinka. Tänä kesänä lupaan tehdä osani, että lapset löytäisivät mielikuvituksen ja leikin riemun, täällä, meillä kotona.
3 kommenttia:
JUU ei. Ei tarvita maaseutua eikä omaa taloa.
Hyvin sujuu retkeily ja majanlaitto täällä Brysselissäkin.
Minä olen ihmetellyt tuota majaa, että mikä kirja se oikein on, kun niin moni sitä näyttää lukevan. Nyt selvisi, täytyypä hankkia itsellekin luettavaksi.
Minäkin ajattelen usein että sitten kun. Siitä pitäisi päästä eroon, mutta miten? Kaipa siinäkin harjoitus tekee mestarin, toivon.
Violet! Olen unohtanut Piilomajasi kokonaan, nyt täytyy korjata asia hetimiten ja lähteä lueskelemaan. Hyvä kun kommentoit :)
En tiedä, Mimmi, onko siinä kirjassa varsinaisesti mitään kovin ihmeellisiä vinkkejä tai ohjeita, jotenkin vain sen tunnelma sai minulla ajatukset lentoon. Itse en ollut edes tiennyt tuollaisesta kirjasta, Jujusta vain olin kuullut.
Hmm, ehkei siitä 'sitten kun' -ajattelusta tarvitse ihan kokonaan eroon päästä, ei kai muuten koskaan pääsisi eteenpäin? Myönnettäköön, että voisin sitä kyllä harrastaa rutkasti vähemmän...
Lähetä kommentti