Tämä päivä on kulunut haaveiluun. Huokailuun, muutamaan ääneen lausuttuun ajatukseen silloin tällöin, piirusteluun. Pohjapiirroksia, pihakarttoja. Erinäisiä nettisivuja ja keskustelupalstoja, mielipiteitä ja asiantuntijalausuntoja. Muiden vastaavia projekteja. Kirjaston sivuilta tarkistin senkin, onko Panu Kailan Talotohtori vapaana, jos huomenna kävisin hakemassa...
Kunhan pääsen tästä yli, kunhan tarjousten jättämispäivämäärä menee umpeen, unohdan koko jutun ja jatkan elämääni (kunnes tulee taas myyntiin jotakin vastaavaa). Mutta siihen asti haaveilen. Olisiko meistä siihen, kunnostamaan kokonainen talo. Minkälaisia uhrauksia se vaatisi, ja olisivatko ne sen arvoisia.
Yritän keskittyä johonkin muuhun, istun uuden kodinhoitonurkkauksen lattialle suunnittelemaan sen sisustamista. Kohta huomaan olevani jossain ihan muualla, vanhan tuvan lattialla tuijottelemassa korkeaan kattoon. "Tulitko jo pois sieltä", kysyy ukko, vastaan tulleeni, mutta hetken kuluttua olen siellä taas.
Asiaa koiranruuista | WATW
4 päivää sitten
3 kommenttia:
Voi että, noissa haaveissa on niin ihana viipyä. Minäkin asun niissä monesti, vaikka tiedän, ettei vielä vuosiin ole sen vuoro. Mutta ne ovat niin ihania haaveita, ja niistä saa oikeasti iloa arkeen. Ehkä jätättekin tarjouksen, yllätätte itsennekin?
Ihana leijua, olla, viipyä! Ja maan pinnalla viihtyy taas hyvin sen jälkeen! :) Ehkä vielä haaveeet toteutuvatkin...
Pyytelin blogissani anteeksi sitä, etten ole ehtinyt arpajaisvoittoja saamaan valmiiksi ja postiin...Tuleepi kun tästä suoriudun, anteeksi, että kestää...
Voi Satu, älä turhia anteeksi pyytele, oli jo ihan tarpeeksi kivaa voittaa, palkinto on toissijainen juttu :) Jaksan odottaa.
Niinkuin molemmat sanoitte, kyllä noissa haaveissa asuu mielellään, ja väistämättä jonain päivänä jotkut niistä toteutuvatkin. Varmasti Mimmi teilläkin, ja osa jo toteutunutkin!
Tästä emme nyt tarjousta jättäneet, ja olen oikeastaan helpottunut. Ehkä taas askeleen lähempänä sitä oikeaa taloa, tämä vain piti käydä läpi, todeta että jotkin haasteet (ainakin tähän elämänvaiheeseen) vain ovat liian suuria.
Lähetä kommentti