Toin jokin aika sitten lapsuudenkotoani kassillisen nukenvaatteita. Punaisista villasukista ei ollut säilynyt näihin päiviin kuin toinen, ja sekös tytteliä suretti. Tämä mainitsi asiasta puhelimessa äidilleni, joka käski lähettää parittoman sukan hänelle. No tuumasta toimeen, sukka kuoreen ja pyöräreissu postilaatikolle. Tänään paluupostissa tuli sukka kavereineen. Voi iloa ja riemua! Nyt ei nuken varpaita palele. Itse olen eniten iloissani ja riemuissani siitä, että vaikka emme nykyään kovin usein vanhempieni kanssa näe, he kuitenkin ovat olemassa ja ihania!
Mekkokelejä
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti