Pikkueteinen sai uuden asun viikossa. Tuntuu lähes siltä, että edellisen remonttipostauksen kommentissa toivomani ihme olisi tapahtunut. Pieni ihme ainakin! Ukolla viikko vapaata, auttelemassa kävi rahapulassa oleva siskoni, joka sai tuntipalkkaa ja ruokaa, sekä ukon lapsuudenystävä, jonka muutto lähistölle on ollut viime viikkojen ilonaihe.
Olin poissa melkein kaikki päivät ja pari yötäkin työhommissa, mutta ennen lähtöäni minun oli pakko nähdä Lattia. Kun ukko tajusi, että se oli siis p-a-k-k-o nähdä, eikä vakuuttelu siitä että nykyinenkin on hieno eikä alla luultavasti ole mitään, kääntäisi päätäni, otettiin myöhään sunnuntai-iltana esiin sorkkarauta. Oih ja voih, siellä oli lautaa! Ei varmaan satavuotiasta, luulen että se olisi ollut leveämpää lankkua, mutta lautaa kumminkin, samaa kuin keittiössä ja olohuoneessa. Seisoin keskellä eteistä ja hengitin hitaasti, yhtä aikaa talon kanssa. Talo huokaili (vai olinko se minä) ja sen onnellisuus täytti huoneet.
3 kommenttia:
Voi mikä löytö! Tuollaisten toivossahan niitä lattioita auki revitään, mutta harvoin kai alta löytyy tuollaista hienoutta. Yhdyn vilpittömästi onneesi!
Ihanan lattian taioitte esiin!
Kiitos, arvasin että täältä löytyy tällaisten asioiden päälle ymmärtäviä.
Lähetä kommentti