Tiedättehän miten asiat aina johtavat seuraavaan ja taas seuraavaan, kunnes et enää edes muista mitä alunperin olit tekemässä? Tämä hiutaletaide sai oikeastaan alkunsa siitä, kun ukko eilen sai energiapuuskan ja kantoi sahan pihalle. Suit sait hän sahasi kaikki ikuisuuden suunnitelmissa olleet hyllyt, tytteli keinui ja lauleskeli, minä mittasin sisällä hyllynpaikkoja ja piirtelin viivoja. Kohta meillä olikin uudet hyllyt vessassa, yläaulassa ja keittiössä ja naulakko paikoillaan eteisessä.Koska keittiössä oli uudet hyllyt, meni tietenkin koko keittiö hyrskynmyrskyn. Purkitin jauhoja ja sokereita, järjestelin puurohiutalepaketteja riviin milloin minkäkin kriteerin mukaan. Tuloksena oli paitsi kauniit (siis minun silmääni miellyttävät) purkkirivit hyllyssä, myös koko joukko parhaat päivänsä nähneitä ruoka-aineita. Punnitsin hetken roskiksen vieressä, mutta kunnon nuukailijana päädyinkin kiskaisemaan vahakankaan olohuoneen lattialle ja kumoamaan koko satsin sen päälle.
Tytteli innostui heti hiutaletaiteesta ja väsäsi taideteoksiaan vielä pitkään sen jälkeen, kun minä jo viiletin seuraavassa hommassa. Muistin kesken kaiken vielä säästämäni pistaasipähkinän kuoretkin ja kippasin ne neljän viljan hiutaleiden, linssien, kurpitsan siementen ja perunasuurimoiden viereen. Siinä se iltapäivä sitten kuluikin, ukko kävi välillä pyörittelemässä päätänsä ja myhäili jotakin, minä loistin tyytyväisyyttä, kun onnistuin kerrankin hyötykäyttämään jotakin mitä olen hamstrannut, kun en ole poiskaan raaskinut heittää.
1 kommentti:
Oi kuinka hienoja taideteoksia. =) Energiapuuskaa tarvittaisiin myös meillä. ;)
Lähetä kommentti