Olen taas joutunut palaamaan alkuun, kyseenalaistamaan omia arvojani, pohtimaan mihin uskon ja miksi, mikä tässä maailmassa lopulta on oikein. Ihminen on onnellinen, kun pystyy elämään arvojensa mukaisesti, onko sillä lopulta väliä mitä ne arvot ovat? Mitä jos vain päättäisin muuttaa arvoni sellaisiksi joiden kanssa on helpompi elää, sopimaan paremmin yhteen toisen arvojen kanssa? Kuinka pysyviä omat arvoni ovat? Kuinka tärkeitä? Kuinka paljosta olen valmis luopumaan, kuinka kauan jaksan olla eri mieltä. Kuinka paljon kompromisseja voi tehdä kadottamatta onnellisuuttaan?Kaiken tämän yläpuolelle nousee kuitenkin rakkaus, jonka rinnalla kaikki ristiriidat ovat pikkujuttuja, arvotkin vain helinää tuulessa.
Minkälaisia ovat sinun arvosi, sinun periaatteesi, joiden toteuttamiseen onnellisuutesi nojaa? Mistä olet joutunut luopumaan ja mitä olet saanut tilalle?
4 kommenttia:
Taidankin postata tästä joku päivä. Jäin miettimään mitä ne arvosi ovat, et paljastanut muita kuin rakkauden. Lasken senkin arvoksi, sillä se arvottaa monta asiaa yli esimerkiksi järjen ja käytänöllisyyden.
Totta, onhan rakkauskin arvo ihan itsessään, vaikka en sitä ehkä tullut ajatelleeksi.
Ne arvot, joita puolustaessani usein joudun törmäyskurssille liittyvät luonnonmukaisuuteen, ekologiseen ajatteluun, altruismiin. Minun mielestäni hyvää pitää jakaa tasaisesti. Miehen mielestä tärkeää on, että itsellä on hyvä olla, mutta eikö itsellä ole hyvä juuri silloin, kun pystyy elämään omien arvojensa mukaisesti?
Konkreettisesti nämä arvot tulevat näkyviin esim. ostokäyttäytymisessä, ostetaanko luomua, ekologisia pesuaineita. Lihaa. Jos minun olisi alettava syömään lihaa, voisin huonosti, henkisesti. Jonkinlaiset henkiset arvotkin siis ovat minulle tärkeitä.
Käsitän arvoksi myös pyrkimyksen yksinkertaisuuteen, tietynlaiseen pehmeyteen. En arvosta tekniikkaa, en muovisia leluja, enkä turhaa tavaraa. Arvostan luontoa, elämistä niin, että on jatkuvasti yhteydessä luonnon kiertokulkuun, turhia välikäsiä välttäen.
Tulipa pitkä kommentti, kiitos herättelystä eilentänäänhuomenna, jään odottamaan sinun pohdintaasi :)
Hankalia juttuja tämmöiset ja niihin törmää varmaan jokainen parisuhteessaan. Meillä ei niinkään kolise arvot, mutta toisinaan muut arjen mukavaa sujumista haittaavat jutut, kuten rytmi. Minun päivääni mahtuu tavallisesti enemmän ohjelmanumeroita kuin oman ukkoni päivään, joka tekee asiat hitaammin ja harkitsevammin. Kuulostaa pieneltä jutulta, mutta on joskus todella rasittavaa.
Rakkaudesta vielä puheenollen, niin eikö rakkauteen kuulu kompromissit? Eikö kummankin osapuolen pitäisi pystyä joustamaan tietyissä asioissa yhteisen onnen vuoksi? Kuten minun kestämään se, että odotan takki päällä kun toinen vielä on suihkussa...
Juurikin näin Sonja. Kompromisseistahan kaikki on kiinni, ja nimenomaan siitä YHTEISESTÄ onnesta. Joka taas koostuu osaltaan myös molempien henkilökohtaisesta onnellisuudesta.. monimutkaisia juttuja, mutta ihanaa se on, että elämä haastaa :)
Lähetä kommentti