Etukäteen kuvittelin elämääni jäävän jonkinlaisen tyhjiön, kun minun ei enää tarvitse käydä töissä. Ennen kuin tuota tyhjiötä on päässyt edes syntymään, huomaan jo täyttäneeni elämäni uudelleen. Perustaneeni naapuruston kotiäitien kanssa kahvitteluringin. Tutustuneeni paremmin lähialueen palveluihin. Vaikuttaneeni ja ottaneeni selvää yhteiskunnallisista asioista. Pitäneeni enemmän yhteyttä ihmisiin, opetelleeni vastaamaan tekstiviesteihin heti ja jopa lähettämään niitä itse, vaikka ei varsinaista asiaa olisikaan. Saattaneeni loppuun keskeneräisiä projekteja, jotka aiemmin tuntuivat ylitsepääsemättömän loputtomilta, mutta ovatkin nyt yhtäkkiä muuttuneet helpoiksi ja hauskoiksi. Luovani uutta ja ideoivani loputtomasti.Ajatukseni on jotenkin vapautunut. Huomaan, miten valtavalla kapasiteetilla olin vielä hetki sitten sitoutunut työhön. Työssäkäyntiin ajallisesti ja työasioihin henkisesti. Rakastan tätä tunnetta. Näen maailman eri lailla, aivan kuin jokin raskas verho olisi auennut, revennyt, poltettu pois. Aivan kuin se minuus, joka minussa on perimmäistä ja olennaista, olisi taas löytynyt.
Ihan tosiaanko työelämän on tarkoitus sulkea se toinen, oikeampi elämä niin kapealle alalle, kuin huomaan tapahtuneen? Onko velvollisuuteni antaa itsestäni niin valtava pala koko työikäni ajan? Eikö helpommallakin voisi päästä? Huomaan, että on mietinnän paikka. Olen niin onnellinen, että sellainen on minulle suotu, vaikka tiedänkin, että kohta elämä taas muuttuu vähän erilaiseksi, tuo yhden osan lisää perheeseemme, elämääni, ajatuksiini, eikä näitä asioita ehkä ehdi taas vähään aikaan miettiä. Toivon kuitenkin, että osaan käyttää tämän kauden, jolloin minulla on virallisesti hyväksytty syy olla poissa työelämästä, hyvin ja oikein, niin että pikkuhiljaa minulle selkenee, mitä elämältä oikeastaan eniten haluan.
6 kommenttia:
Voi miten hyvä kirjoitus, tässä on hyvin paljon sellaisia asioita joita minä olen myös nyt kotona ollessani pohtinut. Työelämässä ollessa, vaikka minun ammatissani onkin "lyhyet" työpäivät (kun ei lasketa kotona tapahtuvaa työskentelyä) olin jo iltakuudelta niin väsynyt, etten oikein jaksanut harrastaa tai tehdä mitään. Kaikki luovat harrastukseni jäivät, unohtuivat täysin, kun olin töissä. Nyt mietinkin, että mitä minä oikeasti teen sitten kun se töihin paluun aika koittaa. En oikeastaan haluaisi palata.
Hieno pohdinta. Olen tänään töistä pois kun tyttö kipeä. Töissä menee liikaa aikaa, kaikki energia ja usein myös hyvä tuuli karkaa päivän aikana. No joo, ehkä nyt liioittelen, mutta kyllä se vaan vie hirmu loven ajasta, ja olisi niin hyvä, että työ olisi sellaista, ettei se haittaisi, osa omaa hyvinvointia. Mutta tekisi mitä vaan, muuttuisiko se jossain vaiheessa kuitenkin puurtamiseksi?
Nauti sinä siellä, ihanaa, että olet ottanut paikkasi ja viihdyt juuri nyt tässä hetkessä! Aurinkoa ja ilon mietteitä ja suloista odottelua!
Mimmi, kiva kuulla että olet pohtinut samoja asioita. Voiko ihminen oikeasti olla onnellinen ja voida hyvin, jos iso osa luovuudesta jää käyttämättä. Onko siinäkään mitään mieltä, että odottelee eläkepäiviin, kun ei elämästä koskaan tiedä. Paljonko sinulla on vielä aikaa, ennen kuin päätöksiä on tehtävä?
Satu, olet niin oikeassa, eikä se ole mitään liioittelua. Juuri tuollainen työ pitäisi löytää, joka olisi "osa omaa hyvinvointia" niin kuin sanoit. Kyllähän työstä voi kuitenkin saada paljon hyvääkin mieltä ja onnistumisen kokemuksia. Ehkä siinä vaiheessa, kun huomaa sen muuttuneen puurtamiseksi on aika mennä eteenpäin?
Kiitos kommenteista, tätä on mielenkiintoista pohtia.
Hei Villilintu! Pitkästä aikaa tulin käymään vierailulla blogissasi. Olen pohtinut usein samaa kuin sinäkin tuosta työelämän kaikennielevästä luonteesta. Kummmallista miten sen pitää olla niin joko-tai: joko olet täysillä töissä tai sitten et ollenkaan. Pitäisi olla enemmän sekä-että -vaihtoehtoja, etenkin silloin kun lapset ovat pieniä. Ehtii sitä raataa niska limassa vielä sitten vanhempanakin!
Villilintu, minun ei onneksi tarvitse vielä tehdä päätöksiä hetkeen, sovimme miehen kanssa lykkäävämme niitä vielä koska meillä on kesällä muutto edessä. Syksyksi siis saan ainakin jäädä vielä kotiin, olen siitä hirveän onnellinen. Koska sinulla on muuten h-hetki käsillä? :)
Kissaemo, kiva kun tulit :) Tosiaan noita sekä-että -vaihtoehtoja pitäisi enemmän pitää esillä ja arvostaa! Jokin sellainen kultainen keskitie olisi ihanne löytää, siihen tähtään.
Mimmi, ihanaa että vielä saat olla kotona, muutto tuokin varmaan ihan uudet kuviot. Yliajalla mennään täällä jo, h-hetki siis koska vain :)
Lähetä kommentti