sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Sanoja taulussa

Kun lämminvesivaraaja muutti kaatopaikalle, kyydistä jäi etulevy. Jemmasin sen kellariin, jonkinlaista magneettitaulua siitä visioin, uskomatta ehkä itsekään, että idea koskaan pääsisi toteutukseen asti. Tuli työkaverin syntymäpäivä. Ajattelin ommella uuteen työhuoneeseensa verhot, kellarin kaaoksessa (laatikot eivät enää ole kivoissa pinoissa..) en löytänytkään lakanasäkkiä vaan tämän levyn. Idean saaneena, rönttövaatteissa, suoraan kellarista bussipysäkille ja ennen kaupan sulkemista sanamagneetteja ostamaan.

Illalla tiimi toimi, kun ukon kanssa yhdessä visioimme maalaamista. Olisin tehnyt paljon turhaa työtä, maalannut ensitöikseni pohjan peittoon, mutta leviteltyämme inspiraation lähteeksi vanhaa makuupussia ja muuta retroväristä tavaraa, yksinkertainen valkoinen kuviointi ruskealla pohjalla alkoi tuntua hyvältä. Ei meillä kovin monen väristä metallimaalia olisi ollutkaan.

Sanat pääsivät eroon alkuperäispaketistaan, päällystin vanhalla paitakankaalla Geisha-rasian ja oi mikä kaunotar siitä syntyi. Pohjassakin on kangas, suljettuna rasia on joka puolelta pehmeä, silittelin sitä euforiassa sen valmistuttua myöhäisillasta.

Varaajana hän ehkä oli maailman rumin, kuten joskus aikaisemmin mainitsin, mutta nyt ruma ankanpoikanen sai loistonsa! Tekijän olo on tyytyväinen ja voitonriemuinen. Lahjan saajakin oli onnellinen.

4 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Oi miten upea lahja! Parempaa ei kyllä voisi toivoa. Minäkin suunnittelen aina tekeväni kaikkea tuollaista, mutta harvoin saan aikaiseksi. Kun sitten joskus saa, niin siitä tulee kyllä hieno fiilis.

Sonja kirjoitti...

Ai se rasia oli itse päällystetty! En edes tajunnut ennenkuin nyt, kun mainitsit siitä. Mutta kyllä. Paras lahja vähään aikaan. En olisi tuollaista panostusta odottanut. Tosi, tosi suuret kiitokset!

Satu kirjoitti...

Onpa upea! Ihana lahja!

Annika kirjoitti...

Mahtava lahja! Hauska idea! Jääkaappirunous on ollut pitkään hankintalistalla, mutta unohtunut. Muutaman kerran olen häälahjksi ostanut.