Isäni maalisessa villapaidassaan tutuilla poluilla. Ukko vasta ostettu sienikirja kainalossa, silmät palavaa intoa täynnä. Tyttelillä liian iso nallereppu selässä ja äitini kaapista löytyneet karnevaalituntosarvet päässä. Minulla rooibosia termosmukissa, nenässä kotoisa metsän tuoksu ja jalan alla rahisevat neulaset. Mielessä lähes meditatiivinen täyttymyksen tunne. Jokainen omana itsenään, kaikki yhteisellä retkellä ja samalla erilaisia retkiä oli neljä. Tai oikeastaan viisi.
3 kommenttia:
Sait sen kuulostamaan niin täydelliseltä! Kaikille teille viidelle.
Me juuri myös metsässä oltiin, kaipaan sinne jo takaisin. Liian harvoin tulee "kunnon" metsään lähdettyä täältä helsingistä.
Kiitos Satu, retki ei ollut edes pitkä, mutta hetki lumosi.
Se on niin totta, eilentänäänhuomenna, että kaupungissa on metsä niin kaukana (vaikka eri kaupungeissa asutaankin)! Sieluni kaipaa usein metsään, onneksi vanhempani vielä asuvat lapsuuden metsäni laidalla. Ehkä mekin vielä jonain päivänä...
Lähetä kommentti