Huolet vaihtuivat sittenkin iloista suurimmaksi. Ja kun hetken ehti liidellä pilvissä ja ilostaan ilmoitella, saikin kuulla lähellä käyneen huonommin. Olo oli kuin olisi välttynyt täpärästi salamaniskulta ja sitten kuullut sen lyöneen läheiseen.
Pieniä onnenhetkiä, arjen pyörittämistä, raskaita tulevaisuuden pohdintoja, kaikki samassa paketissa. Kauniina nauhana paketin päällä miehen sanat illan hämyssä, kun luulin nukkumatin jo poimineen kaikki matkaansa. Silittämään ojentunut käsi ja ilmeisen pitkän pohdinnan tuloksena syntyneet sanat: "Ei saa koskaan luovuttaa".
3 kommenttia:
Niin. Se on totta. Viisas mies sinulla.
Niin vahva teksti taas, saat aina sanoillasi kylmät väreet kulkemaan ihollani. Toivon sinulle iloja, kovasti. Kuva on niin hieno.
Käyn täällä usein kurkkailemassa. Mukava kuulla sinusta.
Sinulla on taito kirjoittaa. En oikein osaa kommentoida. Kurkkimassa käyn kyllä. =) Kiva kun olet jättänyt merkin käynnistäsi minullekin. =)
Hei,
kiitos molemmille, kiitos iloista. Ihanaa, kun jaksatte käydä täällä vaikka kirjoitankin harvemmin. Ajatukset ovat olleet niin muualla ja voimat vähän vähissä. Kyllä tämä tästä taas, kohta kirjoittelen niin ettette jaksa lukea.. Nipsutin: osaathan :)
Lähetä kommentti