Ulkona sataa räntää ja minä itken ukon kuollutta ystävää. Samalla itken elämän nopeutta ja hitautta, sen kaikkia vivahteita, hetkien ainutkertaisuutta. Mennyttä marjastuskautta, lämmintä tulta pesässä. Korillista mädänneitä omenoita, joiden hilloksi keittäminen lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes oli myöhäistä. Mustikoita kaurapuuron päällä, kuinka kaunista ja täydellistä. Saappaissa palelee jo varpaat villasukillakin, tytteli sai uudet talvikengät ja söpön villapuvun. Lämpöä, lämpöä. Kuuntelen liikkeitä kohdussa ja antaudun elämän vietäväksi. Tämän aamuisen tunnemyrskyn sai aikaan radiossa soiva Syyslaulu:"Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa.
Illat sammuvat kylmään hämäryyteen.
Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa
syksyiltani yksinäisyyteen.
Kas, pimeähän saa sitä ajattelemaan,
mitä muuten ei muistaisi kai lainkaan.
Nyt muistan miten paljon mä tehdä tahdoinkaan,
miten vähän siitä aikaan mä sainkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Etsin jotain mitä meiltä unohtunut on,
minkä avullasi löytää mä voisin.
On kesä lyhyt niinkuin haave saavuttamaton
siitä mikä oisi voinut olla toisin.
Kai tulet pian ennenkuin pimeään mä jään
- eihän kaikki kai ole mennyt hukkaan.
Jos löytäisimme toisemme, silloin ehkä nään
keinon jolla kaiken vielä saamme kukkaan.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie.
Syksyn tuuli mukanaan vie kesän muistotkin,
nyt jo turhaan sä kysyt minne viekään.
Nyt rakastan kai vähemmän kuin ennen rakastin,
mutta enemmän kuin koskaan saat tietää.
Nyt majakat me näämme kun myrskyt raivoaa,
tuuli vaahtopäinen äänen tänne kantaa
- ja tärkeintä on sydämemme ääntä noudattaa
ja kaikkemme toisillemme antaa.
Kiirehdi rakkain jos rakkaus kutsuu,
päivän ei hetket niin pitkiä lie.
Suo valon syttyä, yö kohta saapuu,
pois kesän kukkaset syksy vie."
- Tove Jansson -
5 kommenttia:
Kaikkea hyvää teidän elämään ja voimia kun elämä tuntuu rankalta!!!
Ihania arkisia asioita, joista osaat nauttia. ♥
Hei Villilintu,
Tämä loka-marraskuu on vuoden väsyttävintä aikaa, itsellä ainakin on sellainen olo että pitäisi ottaa oppia karhuista ja vetäytyä talviunille muutamaksi kuukaudeksi.
Toivon syksyysi oikein paljon lämpöä ja valoa - kynttilöistä, takkatulesta, puuhellasta, villasukista, hartiahuiveista, rakkaiden ihmisten läheisyydestä, viimeisistä ruskankeltaisista ja -oransseista lehdistä.
Laulu on niin kaunis.
Kuuntele liikkeitä.
Lämpöisiä ajatuksia sinulle!
Kiitos Pieni Lintu, kyllä ne ihanat asiat aina sieltä puskevat läpi ja voittavat. Eivätkö itku ja haikeuskin ole aika kauniita ja ihania asioita? Kaikkea hyvää sullekin :)
Kissaemo, kykyä talviuniin olen välillä kaipaillut minäkin, mutta voisin herätä sitten keskitalvella Muumipeikon lailla ihastelemaan sitä ihan oikeaa talvea, (jos tänne sellainen saadaan). Oi kunpa olisikin jo lunta ja kaunis talvi!
Satu, lämpimiä ajatuksia sinullekin! Kuunnellaan syksyn lauluja :)
voi mikä laulu, täälä pitää vetää pitkään henkeä pyyhkiä silmät vaikkei kukaan ole kuollut.
Lähetä kommentti