Viikonloppu oli ihana. Puksutimme höyryveturin vetämänä maalaismaisemassa, ikkunaa katsoi kuin maailman kauneinta taulua. Tytteli ihasteli ääneen, minä sisimmässäni. Silittelin junan puista kylkeä, hymyilin ruskearaidallisille verhoille puisessa tangossaan, matkalaukuille verkkohyllyissä ja konduktöörin kuluneelle nahkakukkarolle.Piipahdimme miehen ystävän tontilla. Mietin miksi siellä oli niin hyvä olla, kunnes ymmärsin, että siellä oltiin matkalla kohti unelmaa. Kotiinviemisiksi saimme sylillisen rakkaudella kasvatettuja kasviksia suoraan maasta. Puhuimme unelmista ja arvoista, maailma tuntui olevan kohdallaan. Omatkin haaveet tuntuivat hetken olevan vähän lähempänä toteutumistaan.
2 kommenttia:
Ihana retki, kuin olisin ollut mukana kurkistelemassa, aistin niin tunnelman.
Välillä sitä on niin kotonaan hetkissä. Välillä ihan ulkopuolinen.
Tämä oli niin hyvä ja rauhallinen, kuvia myöten. kiitos :)
Kiitos :)
Lähetä kommentti