Minua ei kannata viedä aurinkorannalle. Ei pidennetylle viikonlopulle eurooppalaiseen kaupunkiin. Viekää minut katsomaan vanhoja taloja ja siinä on kaikki mitä maailmasta voin toivoa. Aamupäivä vanhan kaupungin vanhoilla kujilla ja olin onnellinen, sydämeni lauloi kauneinta lauluaan. Askel vanhan juna-aseman ovesta sisään. Ah ja voi, sitä vanhojen maalien tahatonta kirjavuutta. Korkeita kattoja, kuin taivas olisi ollut läsnä. Lohkeilleita ikkunamaaleja, lyijykynämerkintöjä vanhan lippuluukun vieressä. Muistiinkirjoitettuja puhelinnumeroita, kellonaikoja jostakin vuosien takaa.Käykö kello yhä samaa aikaa, joskus tuntuu että ei? Kävimme ostamassa ruoat marketista. Melua, hälinää, kiirettä, turhuuksia. Kuihduin kokoon, henki katosi minusta ja lykin kärryjä poissaolevana. Ukko mainitsi mielialani nopeasta muutoksesta, ymmärsi kyllä, on oppinut ymmärtämään. Kuinka rakastankaan häntä. Hain ilon takaisin keräämällä puhtaat ostokset kärryn toiseen päähän: voita, tomaatteja, muikkuja, tilliä... Katsoin vain niitä ja mietin kuinka elämässä on osattava luovia, tehdä omat oikealta tuntuvat valintansa, vaikka ympäristö tyrkyttäisi muuta.
Jokainen päivä on uusi ja vie asemamiehen muistiinpanoja kauemmas ajassa. Silti näissä päivissä, kuukausissa ja vuosissa kulkee sama punainen lanka. Toisinaan saan siitä kiinni ja tunnen onnellisuutta. Ihmettelen kuitenkin sitä miten jokaisen sisällä totuus ja oikea ovat niin erilaisessa muodossa. Minun oikeani on vain minun, jonkun toisen sisällä asiat on kirjoitettu toisin.
Kaiken tämän kanssa olen kuitenkin pienissä hetkissä hurjan onnellinen, ja se riittää.
6 kommenttia:
Hienoja suuria ajatuksia. Kirjoitat niin kiehtovasti.
Edelliseen...Niinpä, olet niin oikeassa. Kirjoituksesi riipaisi tämän äidin sydäntä. Kaikea hyvää sulle!
Hei, eksyin blogiisi ensimmäistä kertaa ja pidän kovasti kirjoitustyylistäsi. Ja junakuvat aina kiehtovat aivan valtavasti! :)
Ihanaa tekstiä!
-Toinen talofriikki
Satunkaa: Kiitos, kaikkea hyvää myös sulle, jatketaan lukemista, kirjoittamista ja kommentoimista :)
Nei: Lämpimät tervetulotoivotukset ja kiitos sanoistasi. Junissa (ja asemissa) kyllä on sitä jotain.
Eilentänäänhuomenna/talofriikki: Kiitos :) Halpaa huvia tämä talojen ihastelu...jos pelkkä ihastelu riittäisikin...
Ihanasti kirjoitettu tosiaan, olipas läikähdyttävä hetki kun kuvien perusteella olisin voinut vannoa että oli oman kodin muutaman huoneen yksityiskohdat kyseessä, samat väri ja samat listat. Vanhat talot ovat kyllä parasta kierreltävää, se on se eletty elämä, muistot ja tapahtumat mitkä voi tuntea jo pelkällä katseella :)
Hauska sattuma, Parolan asema, ehkä nuo on sellaisia tyypillisiä tiettyjen aikojen asemien värejä ja tyylejä? Niinpä, kirjoitat asiaa. Järjestetäänköhän jossakin jotain vanhojen talojen katselmuksia, tyyliin asuntomessut, mutta maustettuna eletyllä elämällä?
Lähetä kommentti