Arki on hetkittäin erityisen rumaa. Kun iltapalalla pohditaan keinoja sovittaa työ- ja kotielämää paremmin yhteen. Kun toinen hoitaa remonttia ja toinen ruokaa, pyykkiä, tiskejä ja lasta. Kun joutuu toimimaan sovittelijana oman miehen ja isän välillä. Kun teetä kaatuu tapetille, etkä edes välitä, koska tiedät, että se on ennen pitkää laikukas kuitenkin.Arki on kuitenkin täynnä pieniä kauniita asioita. Kierrätyskeskuksesta löydetyt omenakupit ja eripariset punareunaiset tassit. Mummun vajasta löytyneet vanhat limsapullot, joissa ihan oikeasti lukee "lausutaan sprait". Kesäretki paikkaan, jossa leikkimökki on sisustettu vanhaan vajaan vanhoilla tavaroilla. Seinällä roikkuu vaatteitakin, joita lapset saavat käyttää, kun keittävät puuhellalla kahvia vanhasta purkista vanhalla pannulla.
Sitäpaitsi minusta tuntuu, että olen vapaampi kuin koskaan villeinä vuosinani. Tiedän elämän realiteetit, osaan elää niiden kanssa. Tiedän, miten ihmiset käyttäytyvät, tiedän miten minä käyttäydyn, mitä ajattelen. Tiedän, ettei minun tarvitse miellyttää kaikkia, ja silti (tai juuri siksi) voin olla hyvä ja aito.
4 kommenttia:
Voi huomenta, ihana kuulla sinusta! Kirjoitat niin asiaa. Se on oikeaa elämää, ihan sitä aitoa. Asettuminen vapauttaa keskittymään juuri oikeisiin, omiin asioihin.
Ihanan kuuloinen leikkimökki! Ja totta, tapetti laikkuuntuu joka tapauksessa! :) Aivan ihana kuvapari!
Voi että kun tykkään niin käydä täällä visiitillä! Onnellista keskiviikkoa sinulle!
Kiitos sanoistasi, ihanaa kun kommentoit. Alempi kuva on juuri sieltä leikkituvasta, tunnelma oli hieno ja tyttökin innoissaan.
Onnellista sunnuntaita sinulle, kiva kuulla että tykkäät käydä täällä :) Lähdenkin heti vastavisiitille, en ole taas vähään aikaan ehtinyt lueskella blogeja.
Minä taas! Kiitokset kaikista kommenteista blogissani ja tuosta pienestä retkikohdemuistutuksesta! Arki-iloja sulle tähän viikkoon!
Ole hyvä ja kiitos :)
Lähetä kommentti