Olen saanut ompeluintoni takaisin. Tai ehkei se into ole poissa ollutkaan, mutta viitsiminen ja jaksaminen sitäkin kauempana. Sitten lupasin töihin yhdet verhot. Surautin verhot samana iltana vähän väkisin ja siinä vauhdissa vielä sohvatyynynpäällisetkin, kun kangasta jäi. Kyseisessä työhuoneessa ei edes ole sohvaa, mutta ajattelin että sellaisen hankinta olisi näin askeleen lähempänä... Siinä pähkäillessä ja kangasta väännellessä ompelun ilo löytyi!
Seuraavaksi alkoi kassin suunnittelu. Olen asettanut itselleni kassinostokiellon, koska niitä on lipaston laatikot pullollaan ja koska osaan aivan hyvin sellaisen tehdä itse. Kyse on taas ollut vain viitsimisestä. Kun lopulta aloitin, kassi syntyi vanhasta hameesta ja nautin prosessista suunnattomasti. Viisi tuntia putkeen vetelin vanhalla Evallani, vääntelin ja kääntelin, tein virhearviointeja ja muutin suunnitelmia niiden mukaan, uudestaan ja uudestaan. Lopulta tuloksena oli maailman ihanin kassi, monine pikku taskuineen juuri sellainen kuin halusin, vaikken aloittaessani tiennytkään mitä on syntymässä. Kädet täristen lopetin homman ja huomasin olleeni oikein kunnon flow-tilassa. Saako kukaan muu ompelusta tällaisia kiksejä?
Nyt odotan huumassa milloin ehtisin aloittaa seuraavan projektin. Tänään naputtelin tyttelin kanssa kangastaulun ilmoitustauluksi ja taisimme molemmat nauttia kankaista enemmän kuin itse työstä. En silti juurikaan ompele alusta asti koskaan mitään, lähinnä oikaisen lainaamalla vanhoista vaatteista palasia. Kaavoja en osaa enkä halua tehdä. Ompelu on minulle luovuudesta nauttimista, aivojumppaa ja onnistumisen kokemuksia. Ongelmanratkaisua parhaimmillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti