Pyhä yksinkertaisuus

Mitään ei tapahdu ja siksi tapahtuu kaikkea.

Unissa yritän jäsentää asioita, mieleni käyttää tehokkaasti jokaisen hetken rikkonaisista yöunistani, ladaten niihin sellaiset määrät toimintaa, että tottumatonta hirvittäisi. Päivisin kaipaan yksinkertaisuutta. Isossa puistossa on liian meluisaa, pysyn toistaiseksi kotipihalla ja lähikaduilla tuttujen talojen suojassa.

Tavarat odottavat laatikoissa. Me odotamme sitä hetkeä, jolloin niitä saa lähteä kantamaan. Olemme odottaneet jo jonkin aikaa.

Kävin metsästämässä perheelle kaunista kotiin. Tai pikemminkin keräilemässä. Kauniit, huolella ommellut pehmusteet, puolukkaiset, tytön mielestä kirsikka. Eri puolilla Ekotoria odottivat, toisistaan eksyneinä ja nuhjuisina, poimimme ne kotiin. Ehkä joskus niiden kaveriksi löytyy sopiva puusohva. Olohuoneen lattialla oli vielä patjan kokoinen tyhjä tila, kaikki oleminen on nyt keskittynyt siihen. Lamppukin putosi pari metriä alas, kun vedin soittorasian, jotenkin osuvasti pienentää mittasuhteita ja armahtaa katsomasta kauemmas.