keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pienten ilojen juhlat

Tytöstä parasta oli tietenkin lahjat, minulle olisivat riittäneet nämä pienet hetket.

Edellisen päivän iltana tein toscakakun, kun muut olivat saunassa. Keksin laittaa siihen kynttilät ja askin pohjalle jääneet nallekarkit, mikä sai aikaan tasajalkahyppyjä ja ilahtuneen ilmeen. Hieman vaisumpi reaktio, hymy kuitenkin, oli seuraavalla saunasta palaavalla. Miehen kaveri tunnusti myös seuraavana päivänä syntyneensä. Neljäkymmentä kynttilää mahtui kakkuun aivan hyvin, ja kaksin puhallettuna ne sammuivatkin, jos ei ihan yhdellä, niin ainakin parilla kolmella puhalluksella.

Pikkuvelikin antoi lahjan, mitä jälkeenpäin on kovasti pohdittu, "eihän vauva voi yksin mennä kauppaan". Muut kortit laitettiin ikkunalaudalle, tämä pyöri kädessä pitkään ja lopulta tyttö teippasi sen seinään. Taisi vasta siinä vaiheessa muistaa, ettei tapettiin teippailla, koska mutisi puoliääneen "tapettiteippi" ja katsoi syyllisen näköisenä. Enhän minä hennonut mitään sanoa, kyynel silmässä katselin ja tunsin hiljaista iloa siitä, mitä nämä lapset toisilleen merkitsevät.

1 kommentti:

Juju kirjoitti...

Ihana yllätys saunojille ja pitikin sattua, että sankarikin löytyi. Intuitiota?