lauantai 31. heinäkuuta 2010

Täytyy uskaltaa

Joka paikassa näen ja kuulen merkkejä. Merkkejä siitä miten elämää täytyy rohkeasti elää.

Siskoni vuokrasi hetken päähänpistosta vanhan mummonmökin irtaimistoineen. Vielä ihania romujakin kauniimpaa on se lämpö ja innostus, jolla siskoni on mökkiä laittanut. Vanhan naisen tavaroista on syntynyt tarina.

Me teimme vihdoin päätöksiä asumisen suhteen ja jätimme tarjouksen. Ukko ei kestä jahkailujani, haluan olla kaikesta niin varma. Rohkeus ei ole samaa kuin harkitsemattomat teot. Täytyy ensin harkita, kunnes on varma. Ja sitten uskaltaa.

2 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Niin juuri, samoin minäkin ajattelen ja toimin. Onnea päätöksille! Ihan vatsaani nipistää, jännittää puolestanne! Ihaninta elokuuta sinulle!

Villilintu kirjoitti...

Kiitos, Satu, kuin myös (vielähän on elokuu..)!