Aamulla ukon lähtiessä töihin päätin, että tänään on pyjamapäivä. Vapautin itseni kaikesta mitä tänään piti tehdä. Kun pieni sotki vaatteensa, vaihdoin aina uuden yöpuvun kunnes niitä ei enää ollut puhtaana. Ensi yön saa olla villahousuissa, koska en aio tänään edes pestä pyykkiä. Pitkälle iltapäivään leikimme aamua, välillä kävin syömässä ja sitten palasimme kiireen vilkkaa sänkyyn.Meillä on ajateltu kovasti asumista, kotia. Maaseutua ja kaupunkia. Mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen? Voisimmeko tyytyä jäämään tänne, rakentaa onnemme tähän pihaan, näiden ihmisten keskelle? Luopua ajatuksesta ikiomasta pihasta ja rauhasta, lähimetsästä, monesta makuuhuoneesta ja isommasta varastotilasta. Viihtyä täällä niin hyvin, että unohtaisimme asuvamme kaupungissa?
Moni pieni asia puhuu jäämisen puolesta. Arjen helppous. Asioita voi hoitaa joka päivä, bussit kulkevat, lähimarkettiin voi kävellä. Ekologisuus. Autoa ei tarvita joka reissuun, asumiseenkin kuluu reippaasti vähemmän energiaa. Sosiaalinen elämä. Itkuhälyttimen kantaman sisällä voi kahvitella useamman kotiäidin luona. Tavaroita on helppo lainata ja kierrättää. Seuraa halutessaan ei tarvitse kuin astua oikeaan aikaan pihalle. Elämän koko kirjo on jatkuvasti läsnä, lapsilla on seuraa toisistaan ja turvaa tutuista aikuisista.
Toisessa vaakakupissa on vähintään yhtä painavia asioita. Luonto. Hiljaisuus. Rauha. Pikkukoulut. Sielun vapaus. Vaaka ei asetu paikoilleen, keikkuu ja keikkuu vaan.
3 kommenttia:
Nuo pohdiskelemasi asiat ovat isoja ja vaikeita päätöksiä, ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, joka sopisi kaikille. Mutta jos teillä on sellainen fiilis, että nykytilanne on hyvä kaikkien mielestä, niin älkää kiirehtikö muuttamaan. Tilanne voi olla toinen sitten joskus, jos teillä on enemmän pikkuisia jaloissa pyörimässä - silloin ne muruset on helppo lakaista sisältä omaan pihaan leikkimään ja itse voi jäädä sisälle puuhailemaan muita juttuja.
Onnellista äitienpäivää, Villilintu!
Niin, isoja asioita, hieman samansuuntaisia on meillä pohdittu, pienemmässä mittakaavassa kyllä. Päädyimme ainakin vielä pysymään tässä, ja miten moni asia tuntuukaan nyt hyvältä, mitä ei ennen muuaalle kaipuuta huomannutkaan. Sitähän se elo, keikkumista, mutta kivaa sellaista!
Kiitos äitienpäiväonnitteluista ja samanlaiset takaisin, takautuvasti, olen aina vähän myöhässä näitten vastausteni kanssa.. :)
Ihanaa kuulla Satu, että tuntuu hyvältä, varmaan olette sitten tehneet oikean ratkaisun. Oikean ratkaisun tähän hetkeen! Koska tahansa voi tehdä uusia ratkaisuja ja sillä ajatuksella mekin nyt menemme eteenpäin :)
Kissaemo, tässä ne on maailman helpoin lakaista "omaan" pihaan, kun siellä on kaveritkin valmiina, niin ei tarvitse itse olla viihdyttäjänä. Siinä suhteessa kallistutaan siis vahvasti tänne päin.
Lähetä kommentti