"Tämä on siunattu tila. Niin siunattu, että sieluni on mennyt sijoiltaan. Kuin shamaani matkallaan: läsnä tässä kehossa ja silti jatkuvasti vähän toisaalla. Jossain raja-alueella, bardossa, ehkä etsimässä pienen ihmisen sielua, hakemassa poikaseni henkeä....
Kuin painovoima olisi muuttunut: kohdustani on tullut kaiken keskipiste. Olen äitini ja isoäitini, jossain toisessa ajassa, ikuisessa ajassa. Olen alkuäiti, ensimmäinen äiti.
...
Missä kulkevat 'minun' rajat? Milloin alan muuttua sinuksi? "
(Maija Butters kirjassaan Väkevä hauras)
Nämä sanat liikuttivat minua suuresti raskaana ollessani. Saman tekevät vieläkin, kyynelehdin lukiessani kirjaa uudelleen. Nyt lapseni on täällä, silti olen edelleen samalla matkalla. Kuin toisessa maailmassa, kaiken aikaa. Pikkuhiljaa pitäisi kai olla läsnä myös tässä oikeassa, arkisessa elämässä, joka ei enää ole sama ollenkaan.
6 kommenttia:
Ihana kuulla sinusta! Olen miettinyt sinua usein, tai teitä oikeastaan, miten kaikki on mennyt, että onhan kaikki kunnossa.
Onnen hetkiä ja suurta iloa tuoreelle äidille ja suloiselle pikkuiselle -- arki on nyt teillä niin erilaista, että sitä on varmaan vaikea itsekään käsittää. Nauti vielä tuosta toisesta maailmasta, ja muista myös huolehtia levosta, omastasikin.
Oi, ihanaa että minua on täällä ajateltu, ihan herkistyn. Kiitos Mimmi ajatuksista ja onnen toivotuksista, melkoisen pihalla vielä olen, mutta pikkuhiljaa palailen omaksi itsekseni, (enkä kuitenkaan samaksi).
Kuule, juuri ajattelin, että laittaisin sinulle postia, että joko teillä on vauva syntynyt...IHANAA! Hirmusti onnea ja suloista eloa vauvan kanssa!! Paljon ajatuksia täältä!
Voi, kiitos Satu sinullekin!
Oikein paljon onnea sinulle ja perheellesi, Villilintu! Nuo ensimmäiset hetket uuden perheenjäsenen kanssa ovat niin täynnä herkkyyttä ja haurasta onnea että sitä tunnetta on mahdoton tavoittaa missään muussa tilanteessa. Pienet vauvat ovat niin täydellisiä, niissä on jo koko elämä valmiina kaikkine mahdollisuuksineen.
Ihanaa kevättä ja kesää sinulle ja pikkuiselle!
Kiitos Kissaemo, niinhän se on, ei näitä tunteita koe milloinkaan muulloin. Kellun tässä tilassa niin kauan kuin tämä kaikki muuttuu taas arkiseksi. Ja arjessakin lupaan pysähtyä hetkiin, hakea niistä onnen. Ihanaa kevättä sinullekin!
Lähetä kommentti