Moni asia on minulta kadonnut. Konkreettisestikin, esimerkiksi vihreäraidallisten lempilapasteni toinen puolisko, mutta sellaista en jaksa murehtia. Isompia asioita on kadonnut. Kuten nyt esimerkiksi aika sellaisena kuin se ennen oli. Istun päivässä tuntikaupalla imettämässä, loputkin tunnit Pieni viettää enemmän tai vähemmän sylissä, päivästä riippuen. On toki myös hetkiä, jolloin molemmat käteni ovat vapaat. Noina hetkinä käyn vimmatusti läpi pehmenneen pääni sisällä olevaa listaa asioista, joita haluaisin tai jotka pitäisi tehdä. Kummasti sinne kärkipäähän aina nousevat uudelleen pyykit, ruoka ja sen semmoiset välttämättömyydet.Ajan tilalle olen saanut vapauden. Vaikka olen fyysisesti luopunut omasta ajastani, harrastuksistani ja unestani, henkisesti olen tyytyväisempi kuin aikoihin. Saan nauttia pysähtymisestä. Saan, ja minun täytyy, ihan oikeasti pysähtyä hetkeen. Elämäni on yksinkertaistunut. Olen selättänyt ajan, noussut sen yläpuolelle.
2 kommenttia:
Minä aina vaan tykkään lukea kirjoituksiasi. =) Ja onnea pienestä. =)
Kiitos, kiva että luet :)
Lähetä kommentti