Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän tiemme alkavat kulkea eri suuntiin. Samalla alan arvostaa aina vain enemmän sitä, mitä he ovat minulle antaneet, mistä kaikesta luopuneet, jotta minun elämästäni on tullut sellaista kuin se nyt on. Olemme erilliset ihmiset, vaikka kuitenkin ikuisesti perhe.Arvostan suuresti myös niitä kauniita, ajatuksella luotuja yksityiskohtia, joita he ovat ripotelleet ympärilleen. Tiedän, että sydämissä asuu kauniita ajatuksia, tunteita, jotka eivät koskaan häviä, vaikka valintani eivät aina olisikaan heistä oikein.
2 kommenttia:
Kauniit ovat aatoksesi. Arvostus vanhempia kohtaa kasvaa vuosi vuodelta, ja ymmärrys heitä kohtaan myös.
Niin kasvaa. Ymmärrys siitä, kuinka hekin ovat vain pieniä ihmisiä, kaikkine heikkouksineen, silti antaneet kaikkensa ja paljon enemmän, onnistuneet meille antamaan paljon evästä elämään.
Lähetä kommentti