Kadoksissa ja löytynyt

Moni asia on minulta kadonnut. Konkreettisestikin, esimerkiksi vihreäraidallisten lempilapasteni toinen puolisko, mutta sellaista en jaksa murehtia. Isompia asioita on kadonnut. Kuten nyt esimerkiksi aika sellaisena kuin se ennen oli. Istun päivässä tuntikaupalla imettämässä, loputkin tunnit Pieni viettää enemmän tai vähemmän sylissä, päivästä riippuen. On toki myös hetkiä, jolloin molemmat käteni ovat vapaat. Noina hetkinä käyn vimmatusti läpi pehmenneen pääni sisällä olevaa listaa asioista, joita haluaisin tai jotka pitäisi tehdä. Kummasti sinne kärkipäähän aina nousevat uudelleen pyykit, ruoka ja sen semmoiset välttämättömyydet.

Ajan tilalle olen saanut vapauden. Vaikka olen fyysisesti luopunut omasta ajastani, harrastuksistani ja unestani, henkisesti olen tyytyväisempi kuin aikoihin. Saan nauttia pysähtymisestä. Saan, ja minun täytyy, ihan oikeasti pysähtyä hetkeen. Elämäni on yksinkertaistunut. Olen selättänyt ajan, noussut sen yläpuolelle.

Pitkän aamun aatoksia

Aamulla ukon lähtiessä töihin päätin, että tänään on pyjamapäivä. Vapautin itseni kaikesta mitä tänään piti tehdä. Kun pieni sotki vaatteensa, vaihdoin aina uuden yöpuvun kunnes niitä ei enää ollut puhtaana. Ensi yön saa olla villahousuissa, koska en aio tänään edes pestä pyykkiä. Pitkälle iltapäivään leikimme aamua, välillä kävin syömässä ja sitten palasimme kiireen vilkkaa sänkyyn.

Meillä on ajateltu kovasti asumista, kotia. Maaseutua ja kaupunkia. Mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen? Voisimmeko tyytyä jäämään tänne, rakentaa onnemme tähän pihaan, näiden ihmisten keskelle? Luopua ajatuksesta ikiomasta pihasta ja rauhasta, lähimetsästä, monesta makuuhuoneesta ja isommasta varastotilasta. Viihtyä täällä niin hyvin, että unohtaisimme asuvamme kaupungissa?

Moni pieni asia puhuu jäämisen puolesta. Arjen helppous. Asioita voi hoitaa joka päivä, bussit kulkevat, lähimarkettiin voi kävellä. Ekologisuus. Autoa ei tarvita joka reissuun, asumiseenkin kuluu reippaasti vähemmän energiaa. Sosiaalinen elämä. Itkuhälyttimen kantaman sisällä voi kahvitella useamman kotiäidin luona. Tavaroita on helppo lainata ja kierrättää. Seuraa halutessaan ei tarvitse kuin astua oikeaan aikaan pihalle. Elämän koko kirjo on jatkuvasti läsnä, lapsilla on seuraa toisistaan ja turvaa tutuista aikuisista.

Toisessa vaakakupissa on vähintään yhtä painavia asioita. Luonto. Hiljaisuus. Rauha. Pikkukoulut. Sielun vapaus. Vaaka ei asetu paikoilleen, keikkuu ja keikkuu vaan.