Sanoja taulussa

Kun lämminvesivaraaja muutti kaatopaikalle, kyydistä jäi etulevy. Jemmasin sen kellariin, jonkinlaista magneettitaulua siitä visioin, uskomatta ehkä itsekään, että idea koskaan pääsisi toteutukseen asti. Tuli työkaverin syntymäpäivä. Ajattelin ommella uuteen työhuoneeseensa verhot, kellarin kaaoksessa (laatikot eivät enää ole kivoissa pinoissa..) en löytänytkään lakanasäkkiä vaan tämän levyn. Idean saaneena, rönttövaatteissa, suoraan kellarista bussipysäkille ja ennen kaupan sulkemista sanamagneetteja ostamaan.

Illalla tiimi toimi, kun ukon kanssa yhdessä visioimme maalaamista. Olisin tehnyt paljon turhaa työtä, maalannut ensitöikseni pohjan peittoon, mutta leviteltyämme inspiraation lähteeksi vanhaa makuupussia ja muuta retroväristä tavaraa, yksinkertainen valkoinen kuviointi ruskealla pohjalla alkoi tuntua hyvältä. Ei meillä kovin monen väristä metallimaalia olisi ollutkaan.

Sanat pääsivät eroon alkuperäispaketistaan, päällystin vanhalla paitakankaalla Geisha-rasian ja oi mikä kaunotar siitä syntyi. Pohjassakin on kangas, suljettuna rasia on joka puolelta pehmeä, silittelin sitä euforiassa sen valmistuttua myöhäisillasta.

Varaajana hän ehkä oli maailman rumin, kuten joskus aikaisemmin mainitsin, mutta nyt ruma ankanpoikanen sai loistonsa! Tekijän olo on tyytyväinen ja voitonriemuinen. Lahjan saajakin oli onnellinen.

Aurinkonurkka

Kodinhoitonurkkaus on viimeinkin valmis. Aikaisemmin tila oli läpikulkutila, eräänlainen käytävä ennen vintin makuuhuonetta. Korkeat vaatekaapit ja maailman rumin lämminvesivaraaja puoliksi käytävällä, pari porrasaskelmaa, ei muuta. Näin siinä kodinhoitotilan jo tänne muuttaessamme. Erinäiset tunnit istuin portailla hahmottamassa tilaa, tekemässä piirroksia mieleeni ja papereihin, välillä koko juttu unohtuikin. Nyt se on täsmälleen piirustusten näköinen, tunne on uskomaton.

Ukko kavereineen purki kaapit viime kesänä, loppuvuodesta otimme putki- ja remonttimiehen hommiin. Hommia riitti silti meillekin. Vanha, joskus kassakaapiksikin luultu varaaja pääsi kodinkoneiden taivaaseen. Uudet ala- ja yläkaapit, kauan haaveiltu koivutaso, pyöreä allas. Uusi siro varaaja ylös seinälle. Iloisen keltaista maalia, yllättävä määrä näpertelyä. Listoja, lattiaa, saumoja. Lopulta sisustaminen, ja tänään: Aurinko!

Työmiehiä vai ihmisiä?

Työmiehiä on kahdenlaisia. Toiset ovat perinteisen rehtejä ja rehellisiä, tekevät työt kunnianhimoisesti ja hutiloimatta. Heille keittää mielellään puurot, kahvit ja sopat ja pesee vielä tarpeen tullen likaiset vaatteetkin. Heidän kanssaan ei tarvita tarkkoja sopimuksia, vaan hommien hoitumiseen voi luottaa.

Toiset heittävät ylimääräiset naulat lattianrakoon, jättävät asioita viimeistelemättä ja puhuvat sen verran epämääräisesti, että pystyvät koska vain pyörtämään puheensa. Heille ei kannata keittää kahvia, eikä heidän murheitaan kuunnella, koska he laskuttavat siitä kylmästi. Heidän kanssaan ei kannata kuvitella olevansa tasaveroisessa ihminen-ihminen -suhteessa. Jälkimmäisistä opin vasta nyt, kodinhoitonurkkauksemme remontin aikana. Samalla ehkä opin jotain yleisempää elämästä.