Pajassani työstetään lahjojen lisäksi raskaalla moukarilla ajatuksia. Nyt kun on aikaa. Jo muutamana päivänä on ollut aikaa. En uskalla vielä uskoa sen tulleen tavaksi, hiljaisesti kuitenkin toivon, että kantamisen kausi alkaa olla uudessa vaiheessa. Mitään en tekisi toisin, kaikki mitä olen antanut on ollut tarpeen. Pystyssäpäin seison valintojeni takana, myöhemmin ei tarvitse katua, ettei kuunnellut sydämensä ääntä, vaistojaan. Niin tärkeitä päiviä, kuukausia, myöhemmin jo vuosia. Vuosia, joista pikkuhiljaa muodostuu ihmisen kokonainen elämä.
