Lisää pikkukouluja lopetetaan, ihmisten työpaikkoja siirretään pätkätyöläisille, meillä päin on varmaankin ainainen loskakeli, ei koskaan enää lumisia talvia. Laimeaa, niin laimeaa. Millään ei mitään väliä.
Pari lepopäivää töistä ja vihdoin löytyi arjen taika. Se laskeutui jo ennen lunta, ehkä eilen, ehkä tänä aamunakin vielä satoi näkymättöminä hiukkasina. Ei mitään kovin erikoista, valokuvien liimailua, remonttia, pyykkäystä. Pysähtymistä siihen ajatukseen, että meille vihdoin on tulossa vauva. Tänään sain makaronilaatikot uuniin, kun radiossa kerrottiin kaupungissa satavan lunta. Niin sataa. Ihanaa.
3 kommenttia:
Lepo tekee ihmeitä, ja se valo jonka lumi ja kuura tuovat mukanaan. Kun arki on sitä samaa, samaa, niin harmaata ja loskaista, sitä helposti ihminen samentuu. Minulla on ollut tänä syksynä sama juttu, ja oli muuten odotusaikanakin, en viitsinyt mitään. Suunnitelmia on nytkin, jotenkin ne pitäisi vain jaksaa toteuttaa. Onneksi on näitä hyviäkin päiviä, yhä enemmän koko ajan. Onnellisia odotushetkiä!
Voi, hyvä että sait taiasta kiinni. Roiku siinä tiukasti ja silittele masua! Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos sanoistanne. Jaksamista Mimmi sinunkin arkeesi, että saisit sameuden ravistettua. Onhan siihen välillä ihan sallittuakin upota, kunhan sitten pääsee taas ylös. Ihanaa kuulla, ettei se muillakaan aina niin aktiivista ja positiivista ole.
Roikun kiinni taiassa, ainakin hetkittäin, ja nautin pakkasesta. Tehkää tekin niin!
Lähetä kommentti